Search
  • Mia Björk-Niemi

Onni on pysähtyä hetkeen


Olin tänä aamuna ulkoilemassa metsässä ja järven jäällä. Aurinko paistoi ja ilma oli pikkupakkasen jäliljtä mukavan kirpakka. Hanki kantoi kulkijaa ja eteneminen metsässä oli kevyttä askelten naristessa jalan alla.

Täällä meidän naapurissa oli susihavainto reilu viikko sitten ja itsekin olen useaan otteeseen kuullut sen ulvontaa kun olen ollut pihalla tai ulkoilemassa. Tänään löysimme metsästä reilun sadan metrin päästä pihastamme jonkun koiraeläimen isoja karvatupsuja, jotka ainakin värityksensä puolesta voisivat täsmätä myös suteen. Sitä puoltaisi myös Helmi-koiran reagointi karvojen tuoksuun. Helmi reagoi pitämällä erikoista murinaa ja nosti niskakarvat pystyyn. Jännittävää mutta samalla säälin susiraasua, joka on tainnut eksyä hieman tavanomaista syrjempään laumastaan vai onkohan se nuori yksilö etsimässä uutta laumaa itselleen? Yhtä kaikki Kirkkonummi ei varmastikaan ole siinäkään tapauksessa kaikkein otollisin paikka siihen tarkoitukseen, täällä tuskin elelee hukalle uutta perhettä.

Kuljimme metsän läpi järven jäälle, joka sädehti keväisen auringon valossa. Totesin matkalla useaan otteeseen kuinka hyvä onkaan hengittää, ja näin todella oli. Tuntui kuin koko keho olisi täyttynyt raittiilla metsän raikkaalla hapekkaalla ilmalla ja olo tuntui ihanan kevyeltä.

Jää oli liukas eikä pinnalla ollut juurikaan lunta johtuen varmasti eilisestä puuskittaisesta tuulesta. Siellä täällä näkyi pilkkijöitä ja jokunen retkiluistelijakin näkyi horisontissa. Aurinko lämmitti ja ilma tuntui paisteessa keväisen lämpimältäkin huolimatta pakkasasteista.

Pysähtelimme pitkin matkaa vain aistimaan olotilan ihanuutta ja maiseman kauneutta. Ilma ikäänkuin seisoi ja äänet kantoivat äärimmäisen hyvin. Jää jutteli meille ja korpit raakkuivat. Jossain kuului kuinka pilkkijä kairasi itselleen uutta reikää ja toinen taas veti ahkiota perässään. Oli hauska huomata kuinka kaikesta syntyi erottuva ilman halki kulkeutuva ääni, joka ei ollut millään tavalla häiritsevä vaan ikäänkuin siihen hetkeen kuuluva.

Suljin silmäni, tunsin kuinka aurinko lämmitti selkää ja hengittelin rauhassa. Aistit hereillä tunsin valtavaa onnen ja ilon tunnetta juuri siinä hetkessä. Ihana, rauhoittava ja meditatiivinen hetki, joka hymyilyttää vieläkin vaikka ulkoilusta on jo muutamia tunteja.


Miten sinun sunnuntai päiväsi on sujunut? Mikä sai sinut hymyilemään ja mitä hyvää tänään on jo tapahtunut?

16 views