Search
  • Mia Björk-Niemi

Miksi mielen hallinta on tärkeää kilpaurheilussa?

Kilpaileminen itsen tai muiden kanssa on ihmiselle luontainen prosessi, jota harjoitetaan usein jo pienestä pitäen. Lapset vertailevat toistensa suorituksia, joten kilpaileminen ei välttämättä ole tietoista toimintaa. Lapsille on ominaista halu oppia uutta, jolloin kilpaileminen syntyy ikään kuin itsestään. Lapsi asettaa huomaamattaan itselleen tavoitteen, jota kohti työskentelee. Uuden oppiminen tuottaa tyydytyksen ja mielihyvän tunteen, joka puolestaan ruokkii uuden oppimisen iloa. Uuden oppimisen ilo synnyttää tarpeen kilpailla itseään vastaan, halutaan oppia, halutaan menestyä. Tämä juontaa juurensa ihmisen perustarpeista. Lasta kehutaan ja palkitaan onnistumisista ja on todennäköisempää että lapsi toistaa palkitun suorituksen kuin palkitsematta jätetyn. Näin käytöstä voidaan ohjailla tiettyyn, haluttuun suuntaan ja lapsi kokee menestyvänsä oppiessaan uutta.



Kilpaurheilijalla on takana runsaasti harjoitusta, pettymyksiä ja onnistumisen kokemuksia. Kilpaurheiluun liittyy itselle asetettuja pakotteita, joiden vaikutus kohdistuu mieleen ja kehoon. Fyysisenä oireena voi ilmetä väsymystä ja uupumusta mutta mieleen kohdistunutta painetta voi olla vaikeampi tunnistaa.


Fyysisten taitojen lisäksi urheilijalla on valtavan paljon psyykkisiä taitoja, joita voidaan kehittää ja joita tukemalla voidaan lisätä suorituskykyä ja hyvinvointia. Stressi vaikuttaa suoraan urheilijan suorituskykyyn joko kannustamalla parempaan suoritukseen tai päinvastoin vaikuttamalla epäsuotuisasti aiheuttaen jopa epäonnistumisen, joka usein selitetään epävarmuudella tai rentouden puutteella. Keskittymiskyky, paineenhallinta ja taito mielikuvamatkailla ovat kaikki harjoitettavia taitoja siinä missä itseluottamuskin.Näitä taitoja ja ominaisuuksia harjoittamalla voidaan tukea urheilijan kokonaisvaltaista suorituskykyä. Suhtautuminen kilpailutilanteeseen riippuu omasta koetusta kyvykkyydestä suhteessa kilpailun vaativuuteen.



Kilpaurheilija tarvitsee keinoja säädellä tunteitaan eli stressireaktioitaan. Tämä vaatii harjoittelua, jonka perustana on oman itsetuntemuksen lisääminen. On tärkeää ymmärtää miksi reagoi tietyllä tavalla eri tilanteissa, jolloin voidaan opetella keinoja säädellä omia ajatuksia ja tunteita. Yksittäisiä menetelmiä ovat mm. stressinsieto-ja rauhoittumiskyvyn harjoittelu ja erilaiset mielikuvaharjoitteet, joilla pyritään esimerkiksi voittamaan mielensisäisiä pelkotiloja sekä kohottamaan tsemppimielialaa. Opituista taidoista on hyötyä myös muilla elämän osa-alueilla.

Tavoitteena on urheilijan monipuolinen ja pitkäjänteinen kehittyminen siten, että urheilijalla on fyysisten taitojen ja resurssien lisäksi käytettävissään parhaat sen hetkiset mielen sisäiset voimavarat ja vahvuudet. Tärkeää on tukea itsetuntemuksen ja tunteiden hallinnan lisäksi elämänhallintaa ja henkistä kasvua ja hyvinvointia.


Psyykkisten taitojen kehittymiseen vaikuttaa hyvin moni tekijä. Taitojen kehittymiseen vaikuttaa mm. kotikasvatus, ympäristö, jossa elää, oma persoonallisuus sekä kokemukset elämässä. Muiden suhtautumisella kasvavaan lapseen on valtavan suuri merkitys lapsen itsetunnon kannalta.

Taitojen kehittymisen kannalta on siis merkityksellistä millä äänensävyllä ja sanoilla hänelle annetaan oppimisesta tai suorituksesta palautetta.



Valmentajalla on merkittävä rooli urheilijan psyykkisten taitojen kehittymisessä. Valmentaja on vahvasti läsnä urheilijan arjessa ja hänellä on suuri vastuu kun puhutaan urheilijan psyykkisestä valmennuksesta. Valmentajan onkin tärkeää olla hereillä omien odotusten ja todellisuuden ristiriitojen havaitsemisessa sekä kuulolla ja herkillä sen suhteen mitkä ovat urheilijan omat tavoitteet ja odotukset. On tärkeä muistaa että jokainen urheilija on yksilö, jonka suoritus-ja vastaanottokykyyn vaikuttavat monet eri elämän osatekijät.


Urheilijan motivaatio ja innostus lajia sekä harjoittelua kohtaan peilaavat vahvasti urheilijan elämäntilannetta ja henkistä kypsyyttä. Motivaatio eli sisäinen vireystila voi olla hyvinkin vaihteleva. Tässäkin valmentajalla on keskeinen rooli ohjatessaan urheilijan ajatuksia ja asenteita oikeaan, positiiviseen suuntaan.



Nuoria kilpaurheilijoita kannustavat ja innostavat ulkoiset palkkiot eli menestyminen kisoissa. Palkinto kannustaa nuorta jatkamaan ja haastamaan itseään yhä parempaan suoritukseen. Tämän ohella oman valmentajan myönteinen ja kannustava suhtautuminen on tärkeää. Aina ei voi voittaa ja tämänkin vuoksi on oleellista että urheilijaa ohjataan kohti sisäisiä kannusteita ja niiden tuottamaa iloa.


Erityisesti teini-iässä monen urheilijan mielenkiinto harhailee herkästi usealla elämän osa-alueella, jolloin motivaatiotyöskentely nuoren kanssa on oleellisen tärkeää. Valmentajan merkitys nuoren urheilijan kokonaisvaltaisessa tukemisessa on kiistaton. Mitä paremman tuen urheilija saa tässä vaiheessa sitä tärkeämmäksi elämänsisällöksi urheilu hänelle muodostuu. Motivaatiokeskustelut, rakentavasti annettu palaute sekä ääneen sanottu myönteinen palaute ovat tärkeitä työvälineitä urheilijan valmennuksessa on sitten kyseessä nuori tai aikuinen. Myönteinen ilmapiiri tukee ehdottomasti harjoitusmotivaatiota, jolloin urheilija on valmiimpi antamaan kaikkensa harjoituksen eteen. Jokaisesta harjoituksesta tai suorituksesta on aina löydyttävä jotain hyvää sanottavaa ja moite on annettava rakentavasti.


Menestyäkseen kilpaurheilijalla tulee olla ns harjoittelurauha, joka tarkoittaa sisäistä tasapainoa, rauhaa ja sopua. Elämässä on tärkeää olla muutakin kuin urheilu, jolloin elämä ei rakennu vain yhden kortin varaan eikä elämä kaadu yhteen epäonnistumiseen. Epäonnistumisen varalle onkin hyvä luoda varasuunnitelma, jonka avulla urheilija pääsee pahimman pettymyksen yli. Näin varsinkin nuorilla urheilijoilla, jotka vielä ikänsäkin puolesta harjoittelevat vastoinkäymisistä ja pettymyksistä selviämistä.


Tulosta hyvällä sykkeellä!






12 views