Search
  • Mia Björk-Niemi

Mihin katoaa aito inhimillisyys ja missä kohtaa tilalle tulee ahneus ja hyväksikäyttö?

Viime aikoina tapetilla olleet vanhusten hoivapalveluiden järkyttävät laiminlyönnit ovat saaneet oikeutetusti ihmiset liikkeelle. Lehdistö kirjoittaa, tv;ssä käsitellään aihetta kuten myös radiossa. Kaikki tuntuvat olevan järkyttyneitä tapahtumista ja päättäjiä vaaditaan tilille. Hoivapalveluiden johtajilla on kuumat paikat ja peiliin katsomisen paikka.

En voi olla miettimättä että tapahtumien ei pitäisi olla kenellekään yllätys. Vanhusten huollosta on puhuttu niin kauan kuin muistan ja harvoin sävy on ollut hoivapalvelua mairitteleva. Lisäksi paljon on viime aikoina puhuttu siitä pitäisikö lähihoitajiksi aikoville pitää soveltuvuuskokeet. Mielestäni pitäisi ehdottomasti. Työssäni olen tavannut lukuisia nuoria, jotka eivät joko persoonallisuutensa tai terveydentilansa vuoksi sopisi hoito- tai hoivatyöhön mutta siitä huolimatta ovat valmistuneet lähihoitajiksi ja suunnanneet työelämään.


Ikäihmisten määrä kasvaa vauhdilla ja hoivapuolen paineet löytää päteviä hoitajia kasvavat. Olen kuullut useankin ikäihmisen suusta kauhistelua kun esimerkiksi kotiin on tullut hoitaja, jonka kanssa ei ole kunnolla yhteistä kieltä. Ottamatta enempää kantaa kansalaisuuksiin tai suvaitsevaisuuteen mainittakoon myös ikäihmisten ilmaisevan usein myös pelkoa mikäli hoitajana toimii tummaihoinen mieshoitaja. Pelko voi näyttäytyä hoidosta kieltäytymisenä tai jopa agressiivisena käytöksenä. Toki, tutustumisen jälkeen vanhus voi usein todeta pelon olleen turha ja hoitajan olleenkin oikein mukava ja hyväntahtoinen mutta aina ei päästä siihen pisteeseen koska hoitajien vaihtuvuus takaa sen ettei välttämättä tutuksi ehditä edes tulla.


Vanhusten hoito-ja hoivapalveluyrityksiä nousee kiihtyvällä tahdilla ja yleensä taustalla on hyvä tahto ja halu tehdä eettisesti kestävää työtä. Toimijoita tarvitaan ja ikäihmisten kannalta ihanteellista on että heitä auttaa sama tai samat tutut hoitajat, joilla olisi heille riittävästi aikaa. Hätäiset, kiireellä tehdyt hoitotoimenpiteet aiheuttavat turvattomuutta ja levottomuutta. Vanhus voi käyttäytyä tilanteessa itsekin levottomasti, joka usein tulkitaan väärin eikä ymmärretä tilanteen provosoivan vanhuksen puolustautumaan tai pyrkimään pakoon.


Halu tehdä laadukasta hoitotyötä kannustaa uusia yrittäjiä vanhustyön kentälle. Edelleen varmasti valtaosa alalla toimivista ammattilaisista hoitaa työnsä suurella sydämellä tehden laadukasta hoito-ja hoivatyötä mutta sitten on tämä toinen osa, jolle tapahtuu jotakin matkan varrella vai onko ajatus alunperinkin ollut salaa eettisesti kestämätön? Paljon on nostettu esille miten suuria summia yksityisellä vanhustyön sektorilla pyörii, joten herääkin kysymys iskeekö vauhtisokeus kun rahaa alkaakin virrata ovista ja ikkunoista. Vähän kärjistäen. Isot yritykset ostavat pienempiä yrityksiä ja valtaavat "markkinat" .Yritysten johtohahmot, päättäjät vieraantuvat arjen työstä ja työntekijät ovat vanhusten kanssa kuin pelinappuloita pelissä, josta pelaajat voittavat isot rahat kun peli pelataan "oikein". Herääkin taas kysymys "oikein" kenen näkökulmasta katsottuna ja mitä se "oikein" tarkoittaa avuntarvitsijan tai työssään väsyvien hoitajien kannalta.


Mihin siis katoaa inhimillisyys hoito-ja hoivatyöstä? Mihin katoaa aito halu tuottaa laadukasta ja katseenkestävää palvelua? Unohdetaanko rahan kiilto silmissä että tuo tilille ilmestyvä summa on palkka tehdystä työstä? Unohdetaanko että tuo hoidon kohteena oleva vanhus on todellisuudessa se työnantaja, jolle tarjotusta palvelusta palkka maksetaan?


Olen kuullut usein hoitotyötä tekevien ihmisten loppuunpalamisista eikä syynä todellakaan aina ole liika työ vaan eettisesti kestämätön tilanne. Hyvä hoitaja ei voi hyvin joutuessaan tekemään työnsä huonosti. Hyvä hoitaja kantaa vanhuksen tuskan ja turvattomuuden harteillaan pystymättä kuitenkaan usein juurikaan niihin vaikuttamaan koska kiire on kova ja hoitajia liian vähän. Näitä turvattomia tai tarvitsevia vanhuksia kun on hoitajan päivän reitillä useampi ja taakka käy vähitellen varmasti kohtuuttomaksi. Toisaalta hoivakodeissa on käytetty epäpäteviä hoitajia tai opiskelijoita pätevien hoitajien korvaajina, joka osaltaan osoittaa myös valtavaa välinpitämättömyyttä hoitotyön laatua kohtaan. Seuraa ja läheisyyttä voi epäpäteväkin antaa ja tämä onkin äärimmäisen tärkeä ja kallisarvoinen tehtävä.


Toivon vilpittömästi että julkinen keskustelu aiheesta johtaa tällä kertaa myös pysyviin tuloksiin! Haluaisin nähdä tulevaisuudessa vanhustenhuollon yhtenä Suomen ylpeydenaiheena.


Miten sinä voit edistää ikäihmisten hyvinvointia?

14 views